Ystävänpäivän iltana

Tänään on ollut kunnon pakkaspäivä. -24C näytti mittari aamulla ja se tuntuu kyllä kylmälle pitkän lauhan jakson jälkeen. Enää ei tehdä lumiukkoja. Lapsilla oli kerhopäivä joten ei kun villavaatetta niskaan ja kävelylle kohti kerhoa. Naapurin tyttökin tuli taas meidän kanssa kerhoon joten saan kyllä katseita kulkiessani katraan kanssa.

Lapset askartelivat kavereilleen ystävänpäivä kortteja ja tekaisin pannarin jotta voisimme hieman herkutella ystävänpäivän kunniaksi.

Viime viikolla askartelimme jo tälläiset ystävyys nallet:



Mieskin yllätti mut tänään iloisesti: tuomalla kauniin ystävänpäivä kukkakimpun. Neiti 5v oli myös oikein vaikuttunut kimpusta. Olivat hänen mielestään kauniin värisiä ja niin minustakin! Tuo kimpussa oleva "keppi" on kuulemma onnen bambu :)



Itsekin väsäsin miehelle tämän näköisen kortin:


Vaikka ulkona oli kireä pakkaspäivä niin sisällä vietettiin lämmintä ystävänpäivää. :)

Tänään meillä kävi vieraita. Kuopuksen kummitäti lapsineen tuli kahvittelemaan 5-vuotiaan kunniaksi. (Nyt taitaakin viimein olla kaikki käyneet joiden on ollut tarkoituskin.) Samalla minäkin näin kummipoikaani. Hän on melkoinen hurmuri hymyineen. Harmillisen vähän nähdään, kun ei asuta samassa kaupungissa.

Neiti sai ison paketin, josta paljastui barbin auto. Barbeilla ja Moxieilla leikitäänkin päivittäin joten pääsevät varmasti nyt ajelulle usein. Auto kiinnosti isoveljeäkin siinä määrin, että meinasi tulla riita kuka autolla ajelee.



Sukkahousut löytyi toisesta paketista ja isovelikin sai oman paketin jossa oli bagukan taskulamppu. Nukkumaan mennessä luki taskulampun valossa kirjaa. Niin ja sain minäkin paketin, josta löytyi hurmurin 1v valokuva.

Vieraiden lähdettyä kävimme pitkästä aikaa koko perhe luistelemassa. Merkittäväksi tämän tekee se, että minä olin ekaa kertaa luistimilla tällä kaudella. Olen ollut tänä talvena aina vain kengät jalassa "luistelemassa". Saa nähdä onko jalat huomenna aivan pökkelöt ja kipeät. Hauskaa kuitenkin oli. Kentällä oli myös miehen työkaveri poikansa kanssa ja muita pikkupoikia ja he saivat lopuksi aikaan hieman kunnon peliäkin.

Tänään tapahtui siis vklopun kohokohdat. Lauantaina sain ainoastaan viimen laitettua varastoon viimeiset joulu tavarat jotka olivat odottaneet sitä, että keksin mihin ne pakkaan. Hups, helmikuulle mentiin sen asian kanssa, mutta joskus näin. :) Nämä mitkä odottivat varastoimista ansaitsevat tulla näytetyksi täälläkin, vaikka joulu on ajat sitten ohitse. Yksi niistä oli esikoisen koulussa tekemä joulukalenteri. Tykästyin kalenteriin kovasti. Siinä liikutetaan pientä tonttua aina siihen päivään mikä kulloinkin on menossa.



Kaksi muuta pakkaamista odottavaa olivat lasten joulusukat, jotka saivat esikoisen kummeilta Amerikan tuliaisina viime vuonna. Minusta nämä ovat tosi hienot ja olin juuri ihastellut joulusukkia netissä ennen kuin lapset nämä saivat. (Hauska sattuma)
Ajattelin sitten, että meille tulee ehkäpä nyt omanlaisemme joulusukka perinne. Ei siis täysin samanlainen kuin Amerikassa, vaan meillä taidetaan tästä lähtien laittaa jouluaatto aamuksi aina pienet paketit lapsille sukkiin. Viime jouluna sukista löytyivät Petshopit molemmille.



Isoveljen sukka on tuo jossa on poro ja pikkusiskon se jossa on koira. Tämmöisiä joulu juttuja vielä näin helmikuussa.

Niin se viikko mennä hurahti ja ollaan perjantaissa aloittamassa vkloppua. Mulla takaraivossa kolkuttelee ajatus siitä miten pitäisi aloittaa parempi elämä. Haluaisin pystyä herkuttelemaan kohtuudella ja välttämään mässäilyä. Ei tunnu onnistuvan. Olen perso makealle ja jo alkuviikosta päässä pyöri ajatus, että kunhan perjantaihin päästään niin haluan ehdottomasti leipoa mokkapaloja (tai masaliisaa, joksi sitä täällä päin usein myös kutsutaan).



Pelliltä on hävinnyt tänään yks ja toinenkin palanen mun suuhun. Pieniä paloja vain. Huijaan itseäni, että eihän se haittaa kun otan vain tämän yhden...ja sitten kohta käyn ottamassa taas yhden pienen palan...

Tällä viikolla olen kyllä mässännyt myös muillakin herkuilla kuin makeilla. Tonnikala salaatti (johon ronskilla kädellä laitettu valkosipulia) kelpaa mulle liiankin hyvin. Tätä tulee syötyä joka kerta aivan liikaa (siis jos miettii mikä on normaali ja järkevä annoskoko)



Kaiken mässäämisen ohella kävin sentään pitkästä aikaa lenkillä. Välillä on ollut aikoja, kun yksin lenkkeileminen on tuntunut mukavalta, mutta nyt ei tunnu. Jos jotain ikävää on mielenpäällä niin se sitten tulee ajatuksiin kun on ihan itsekseen. Lenkistä ei tulekaan hyvää mieltä vaan päinvastoin.

Pojallakin oli tänään koulussa ekaa kertaa hiihtoa liikunta tunnilla. Aiemmin ovat luistelleet. Me ollaan kyllä luvattoman vähän tänä talvena luisteltu saati hiihdetty. Kumpa hiihtolomalla olisi säät suotuisat näiden lajien harrastamiseen.