Pelliltä on hävinnyt tänään yks ja toinenkin palanen mun suuhun. Pieniä paloja vain. Huijaan itseäni, että eihän se haittaa kun otan vain tämän yhden...ja sitten kohta käyn ottamassa taas yhden pienen palan...
Tällä viikolla olen kyllä mässännyt myös muillakin herkuilla kuin makeilla. Tonnikala salaatti (johon ronskilla kädellä laitettu valkosipulia) kelpaa mulle liiankin hyvin. Tätä tulee syötyä joka kerta aivan liikaa (siis jos miettii mikä on normaali ja järkevä annoskoko)
Kaiken mässäämisen ohella kävin sentään pitkästä aikaa lenkillä. Välillä on ollut aikoja, kun yksin lenkkeileminen on tuntunut mukavalta, mutta nyt ei tunnu. Jos jotain ikävää on mielenpäällä niin se sitten tulee ajatuksiin kun on ihan itsekseen. Lenkistä ei tulekaan hyvää mieltä vaan päinvastoin.
Pojallakin oli tänään koulussa ekaa kertaa hiihtoa liikunta tunnilla. Aiemmin ovat luistelleet. Me ollaan kyllä luvattoman vähän tänä talvena luisteltu saati hiihdetty. Kumpa hiihtolomalla olisi säät suotuisat näiden lajien harrastamiseen.
6 kommenttia:
Voi että kun alkoi tekemään mieli mokkapaloja kun tuon kuvan näki... :)
Mullakin on muuten tonnikalasalaattia jääkaapissa, tosin pastan tilalla on riisiä ja valkosipulin oon joutunu raskauden takia jättään lähes kokonaan. :/ Se aiheuttaa niin käsittämätöntä närästystä mun suureksi harmiksi.
Sääli, että sun on pitänyt valkosipuli jättää, mutta toisaalta ehkä se sit maistuu pitkän tauon jälkeen entistä paremmalta taas kun pystyt sitä syömään :)
Minähän en valkosipuliin koskenutkaan ennen kuin mieheni tapasin. Siinäkin ehti kulua monta yhteistä vuotta. Mies aloitti koulutuksen laittamalla varovasti valkosipulia joihinkin ruokiin ja lopulta mä olin aivan koukussa ja himoitsen valkosipulia ihan samalla tapaa kuin jotain karkkiakin. Mä taidan nyt olla se joka on laittamassa ruokaan enemmän valkosipulia. Tuntuu, että pienet annokset ei enää riitä vaan on lisättävä määrää, että se tuntuu jossakin. heh :)
Mun pitäisi ehdottomasti rajoittaa repsahtanutta herkuttelua. Syksy meni hienosti mutta kun alamäki alkoi, niin herkut uppoavat liian hyvin.
Mä olen aina herkutellut paljon, mutta nyt tuntuu välillä että tämä on mennyt överiksi. Kokoajan happohyökkäys suussa...hammasparat! Silti en löydä motivaatiota vähentää. Tuntuu, että mitä kovemmin yritän niin sitä pahemmin repsahdan.
Mua harmittaa, kun tykkäisin leipoa paljon enemmän, mutta en voi, koska haluan myös syödä ne... Mulla on ollut hampaitten kanssa ongelmia ja siinä on ollut motivaatiota vähentää napostelua. Siis varsinaisesti herkutteluun se ei vaikuta, mutta ei tule napsittua kaikenlaista vähän väliä.
Mä tykkää meidän perheessä harmikseni eniten valkosipulista, niin sitä ei voi kauheasti käyttää.
Oon muuten huomannut, että kun tämä on jo toinen pitkä "kunnon" talvi peräkkäin, niin talviurheilu on jäänyt vähemmälle, kun ei tarvitse pelätä lumen heti katoavan.
Mulla sama juttu kuin Johannalla eli en enää niin pelkää että tämä on viimeinen kunnon talvi. Viime vuonna pelkäsin ja toivoin että se kestää pitkään, kun uskoin ettei toista samanlaista enää nähdä.
Lähetä kommentti