Isäni soitti perjantaina 25.3. että Valtteri on kuollut. Valtteri oli kissani, tai mun ja äidin kissa. Se tuli meille kun olin muistaakseni 9-luokalla. Äidin työpaikalle vanhainkotiin tuli asumaan mummo, joka ei voinut ottaa kissaansa mukaan. Äiti oli lupautunut ottamaan kissan meille. Isä vastusti kissaa, mutta kissa tuli meille silti. Kyseessä ei ollut pentu vaan noin 1-vuotias kissa. Kissa jäi vanhemmilleni, kun lähdin opiskelemaan. Isäkin oppi pitämään kissasta ja äidin kuoleman jälkeen Valtteri oli hänelle todella tärkeä.
Valtteri oli siis jo hyvin iäkäs kissa. Isä oli löytänyt sen keittiön patterin vierestä makaamasta aamulla. Aika jännää sillä aikoinaan marsuni kuoli samaan paikkaan.
Isä ei onneksi aivan ilman eläinkaveria jäänyt, sillä viime vuonna veljeni autohallin luota löytyi maleksimasta kissanpentu jolla ei ollut kotia. Isä otti sen lopulta luokseen ja kissa sai nimekseen Jussi. Kissa on melkoinen villiviikari ollut ja hajottanut paikkoja ja tavaroita. Nauratti kun isä vertasi kissaa nuorisoon. Miten nuorilla monesti menee vähän liiankin lujaa niin kuulemma Jussi on samanlainen. On niin kova meno.
Tähän loppuun kuva Jussista pienenä pentuna viime vuoden isänpäivänä mun isän sylissä.
6 kommenttia:
Osanotto kissan poismenosta!
Jussilla on ihanat siniset nappisilmät :)
No eikös olekin ihanat siniset napit :) Meinasin siitä kirjoittaakin tuohon, mut sit se unohtui.
Mutkin Jussi hurmasi täysin, tosi ihanan näköinen pentu :) Ja samoin, osanotto Valtterin takia, toisaalta varmaan hieman helpompi käsitellä sen kuolemaa kun kyseessä oli hyvin iäkäs kissa... mutta tyhjän paikan se aina jättää, perheenjäseniähän noi lemmikit on todella.
Valtteri tosiaan oli iäkäs ja ehdinkin miettiä kuinka kauan elää. Tietysti sekin helpotti, että kissa asui ja oli mun isän hoidettavana. Olin tehnyt jo osittaisen luopumisprosessin siinäkin kun jätin kissan vanhempien hoitoon opiskelemaan lähtiessäni.
Voi kurja Valtteria.
Jussin nappisilmät saivat minunkin huomion. Makeet!
Jussi hurmaa ainakin ulkoisella olemuksellaan. Toivottavasti tulee myös hurmaava luonne ja liiallinen kohellus vähenee iän myötä. :)
Lähetä kommentti