perjantai 25. maaliskuuta 2011

Muutos, se ainakin on varmaa.

Elämää, ei sen enempää, on kaikki tää, koita ymmärtää. Näin lauloi Irwinkin.
Jos elämässä nyt mikään muu ei voikaan olla varmaa niin muutos on. Meilläkin muutoksen tuulet puhaltavat ihan ilman meidän omaa haluamme. No, sentään jokin muutos on odotettu. Eli tuon pienen potilaan tervehtyminen. Johan tässä on influensaa poika potenut viikon verran. Viime torstaina alkoi ja tiistaina kävi koulussa, mutta nosti kuumeen ja taas kotoilua. Tänään pääsi kouluun. Nyt on ollu lämpö sitä normaalia eli vähän päälle 36.



Mukava on ollut silti huomata miten hyvin lopulta siskon kanssa ovat tulleet toimeen. Oli niin pitkään kotona, että taisi alistua tilanteeseen eikä kysellyt kavereidenkaan perään. Siskon kanssa leikki jopa Petshopeillakin (ja ihan omasta ehdotuksestaan). Tuli mullekin niin hyvä mieli, kun katsoin sisaruksia leikkimässä hyvässä sovussa ja naureskelevan keskenään. Ainahan se kun ei sellaista ole. Luulen, että kun taas kaverit tulevat kuvioon niin ääni kellossa muuttuu. Se on vähän tylsää.

Siitä muusta muutoksesta taas, mikä tulee vaikkei oltaisi haluttu. Elikkä miehen työpaikan lakkauttaminen. On siirryttävä etsimään uusia haasteita ja toivottavasti niitä myös saisi. Tietysti myös toivoo toisen puolesta, että löytäisi paikan missä viihtyä ja työ olisi mieleistä ja mukavaa.

Miehen asiaa kun on sulateltu jo jonkin aikaa ja tietysti mahdollista työttömyyttäkin (ainakin minä) miettinyt ja huolehtinut selviämisestä niin tällä viikolla sain tietää, että omat hoitolapset siirtyvät syksyllä lähemmäs omaa kotiaan päiväkotiin. Asuvat syrjäseudulla ja ymmärrän, että heidän on tärkeää saada sieltä läheltä kavereita. Pisteet lasten äidille aikaisesta ilmoituksesta! Lopettavat minulla joko toukokuun lopussa tai kesäkuussa. Vielä ei tiedä. Onneksi näyttää siltä, että en jää työttömäksi vaan toiset sisarukset olisivat tulossa hoitoon. Oman kuopuksen (5v) ikäinen tyttö ja hänen 1v pikkuveljensä. Pääsen siis taas muistelemaan vaipan vaihtoa ja pyllyn pesua.

Tulee kyllä niin ikävä nykyisiä hoitolapsia. Heidän kanssaan on ollut hieno taival ja olen saanut seurata lasten kasvua. Erityisesti sen kasvun huomaa hoitotytössä joka oli 1,7v kun aloitti minulla. Omatkin lapset ovat tykänneet hoitolapsista paljon ja kaikilla on synkannut hyvin. Ovat leikkineet paljon neljästään ja välillä tietysti pojat keskenään ja tytöt keskenään. Hienoja muistoja onneksi jää.

Tulevat hoitolapset aloittavat mulla kesän jälkeen. En vielä tiedä tarvitaanko elokuussa paljon hoitoa, eli miten homma alkaa ja minkä verran saan palkkaa. Tajusin juuri tänään nimittäin sen, että nyt mulla meneekin koko kesä ilman palkkaa, koska tietysti irtisanovat hoitosopimuksen siihen päivään kun lopettavat mulla. Vielä en tiedä loppuuko jo toukokuun viimeiseen päivään heidän hoito vai tarvitsevatko hoitoa vielä kesäkuussa. Pidetään siis peukkuja, että mies saa töitä. Tosin se tarkoittaa sitä, että kesälomaa ei ole. Viime vuonna ei reissattu missään, joten tämän vuoden kesälle oli suuret odotukset. Nyt emme ehkä pääse edes mummolaan kesällä (No joo, pikavisiitin voi tehdä vklopuksi) Tämäkin on silti vain kestettävä, sillä töiden saanti on kuitenkin todella tärkeää. (Kai silti saa olla vähän harmistunut) Toisaalta uutta työtä ei ole vielä edes, joten voi tullakin hyvin pitkä "kesäloma", mikä ei ole taloudellisista syöstä suotavaa.



Lopuksi pitää purkaa yksi pienempi harmitus, mikä liittyy työhöni. Päätin viimein vuoden alusta investoida hyvään askartelulehteen ja tilasin Taika-lehden vuosikerran. No nyt sitten kerhossa ovat alkaneet tekemään myös samaisesta lehdestä niitä askarteluja joita minäkin olen ajatellut lapsilla teettäät. Voitte uskoa, miten on harmittanut. Toivon vielä, että jospa heillä onkin ollut vain irtonumero ja tämä ei jatkuisi koko vuotta! Muutoin olen kyllä ollut erittäin tyytyväinen lehteen ja mielelläni sitä ehkä tilaisin pitempäänkin. Olisi nimittäin vähän helpompaa selailla omista lehdistä ideoita askarteluihin kuin keksiä niitä itse (välillä toki olen netistäkin poiminut ideoita, mutta sekin on aikaa vievää puuhaa). Eli pitäkääpä tässäkin peukkuja mulle, ettei kerho tästä eteenpäin "varasta" kaikkia askarteluita multa. (Sillä enhän mä nyt voi enää sen jälkeen ehdottaa lapsille, että tehdäämpä tämmönen kun se on juuri tehty kerhossa. Ei kiinnostaisi ketään)

Mutta jos teksti nyt olikin osittain synkkää niin minulla on kuitenkin tällä hetkellä aurinkoinen mieli ja toivotan kaikille mukavaa vklopun alkua!

7 kommenttia:

Saana kirjoitti...

Voi ei miten isoja muutoksia tulee samaan aikaan! :( Mä en usko, että kykenisin olemaan yhtään hyvillä mielin vaan murehtisin ja synkistelisin. Vaikka eihän sellainen auttaisi mitään.

Millainen työtilanne siellä on sellaisissa hommissa, mitä sun mies on tehnyt? Eli onko odotettavissa, että saisi pian uuden työn?

Kurjaa toi sunkin tilanne. Mutta toivottavasti saat uudet kivat hoitolapset! Tiedätkö heistä jo muuuta kuin iät?

Onneksi Joel on edes parantunut! Hyvää viikonloppua!

Ansku kirjoitti...

No, silloin kun tieto tuli niin minähän murehdin todella paljon. Ahdistus oli melkoista. Nyt olen kuitenkin positiivisella mielellä ja toivon asioiden järjestyvän. Tätä on siis hetki sulateltu. En viitsinyt kirjoittaa tänne silloin kun olin murheen laaksossa. Teksti olisi nimittäin ollut vähän erilaista.

Työttömäksi jää yhtäaikaa vajaat sata ihmistä joten voit kuvitella millaiset työllistymis mahdollisudet ovat. Onneksi omalla miehellä on edellisestä työstään (samalla alalla kuitenkin) sellaista osaamista mitä kovin monella muulla tuolla nykyisessä paikassa ei ole. Elikkä se toivottavasti nyt auttaa työn haussa. Kovasti kyllä jännittää ja toivoisin, ettei tämä epätietoisuuden aika kestäisi kauaa.

Ansku kirjoitti...

Ai niin niistä uusista hoidokeistakin kysyit. Ovat tuttuja lapsia naapurista. Isompi tyttö meillä ollut paljon leikkimässä. :)

Anonyymi kirjoitti...

Voi höh! Tsemppiä teidän perheelle! Uskon kyllä että Jari varmasti saa töitä. Kyllä pätevät ja sosiaaliset ihmiset viedäÄn aina käsistä:)
Hieno juttu että sullekkin on hoitolapsia tiedossa. ootko mainostanut itseäsi siellä porissa, että sinulla on vapaita paikkoja?
t. suski

Ansku kirjoitti...

En mä ehtinyt mainostaa, kun paikat vietiin taas käsistä. Sama juttu, kun edellistenkin kanssa, etten todellakaan ehtinyt ilmoittaa vapaista paikoista missään. Kysyntää oli ennen kuin oli edes tarjontaa. :)

Heli kirjoitti...

Tuttuja fiiliksiä viime syksyltä, kun meillä alkoivat YT:t. Alkuun meni jokunen päivä, etten muuta miettinytkään. Taloprojekti kesken ja työttömyys uhkaa -skenaario ei ollut kovin mukava juttu.

Toivottavasti sun nykyiset hoitolapset olisivat hoidossa vielä kesäkuun, ja mies saa töitä nopeasti. Ikävä, että työpaikka on niin iso, koska sadan työllistyminen samalle alueelle on kuitenkin aika paukku. Onko noista sadasta monikin mahdollisesti hakemassa samoja töitä?

Tsemppiä!

Ansku kirjoitti...

Mies on nyt hakenut paria sellaista paikkaa jossa tarvitaan juuri sitä hänen erikois osaamistaan, elikkä en tiedä moniko sitten niitä mahtaa hakea. On siellä muutamia joilla on samaa osaamisaluetta. Nyt katsellaan ja jännätään. Toivottavasti ei kauaa!!