maanantai 31. tammikuuta 2011

Eilen kävimme iltasella kyläilemässä ja juhlistamassa erästä 5-vuotiasta neitiä. Iltaa vietettiin mukavassa porukassa kolmen perheen kesken. Lapsia oli paikalla kuusi. Mies teki huomion, että jokainen perhe oli erilainen: meillä on poika ja tyttö, illan isäntä perheellä on kaksi tyttöä ja kolmannella perheellä on kaksi poikaa. Jokaisella siis hieman erilainen tilanne. Ilta itsessään meni rupatellessa ja herkutellessa. Erittäin mukava lopetus vklopulle ja tuli niin tarpeeseen mulla. Tosin elän silti edelleen sosiaalisen elämän vajauksessa, eli jotain pysyvämpää olisi tapahduttava, että mieli piristyisi. Mitähän se olisi...itse on jotain asialle tehtävä sillä kuka sen kissan hännän nostaisi jollei kissa itse?



Viime kirjoituksessa taisin mainita, että tekisin kummipojalle lapaset. Se projekti siirtyi sillä löytyi pari keskeneräistä. Eilen ja tänään ahkeroin ja sain valmiiksi kuopukselle lapaset (Kuva tuossa yllä). Elämäni ekaa kertaa tein peukalokiilan (Olen tehnyt aiemmin ilman kiilaa ja kyllä semmoisetkin ovat käyttöön kelvanneet lapsille). En ole oikein tyytyväinen tuohon kiilaan. Jospa joskus saisin joltakin konkarilta neuvoja niin siitä tulisi siistimpi. Jotenkin mun lisäykset näyttävät rumilta, vaikka mielestäni tein ne aivan kuin ohjeessa sanottiin. Lapaset tein Novitan 110cm ohjeella 7-veljestä langasta ja aika naftit tuli, mutta menee nyt tämän kevät-talven kyllä.

Kerhossa oli tänään valokuvaus. En ymmärrä miten aina ennen valokuvausta tytölle iskee hymyily kompleksi. Se ei johdu siitä, että kuvaus on tulossa, vaan iskee aina jo ennen kuin tietää edes valokuvauksesta. Viime vuonna myös tässä keväällä iski sama ongelma. Kuitenkin tyttö on tosi innoissaan valokuvauksesta ja odotti sitä kuin kuuta nousevaa. Hyvin oli kuulemma mennyt kun kysyin (tarkoittaa sitä, ettei kukaan lapsista kieltäytynyt kuvauksesta). Se, millaisia ilmeitä kuvista löytyy on sitten eri asia. Irvistys hymyn tilalla?? Toivottavasti ei kuitenkaan.

Loppuun vielä kuva isosta rusakosta, joka kyyhötti kerhon pihassa aamulla. Taisi olla raukka sairas tai sitten todella kesyyntynyt, koska ei välittänyt vaikka lapset olivat aivan vieressä. Olisivat voineet silittääkiin halutessaan niin lähelle pääsi. Itsekin kävin lähes kosketus etäisyydeltä nappaamassa tämän kuvan puhelimellani, kun muuta kameraa ei ollut mukana.

4 kommenttia:

Saana kirjoitti...

Hyviltä nuo lapaset tuossa kuvassa näyttävät. Mä en ole koskaan tehnyt kiilaa, jotenkin ajatus siitä on tuntunut liian työläältä, kun muuten lapaset saa tehdä ilman ohjetta.

Ansku kirjoitti...

Se kiilan teko oli ihan helppoa ja sen varmaan oppii tekemään ulkomuistista helposti, mutta mä tein lisäykset kyllä jotenkin hassusti kun ne näkyvät mun mielestä rumasti.

Heli kirjoitti...

Hienot lapaset! Lapasia mä olen sentään joskus kutonut toisin kuin villasukkia. Mutta eipä siitäkään neulomisesta tulisi mitään ilman ohjetta.

Ansku kirjoitti...

Mullakin tosi helposti unohtuu ohjeet vaikka lapaset ja sukat ovatkin tosi simppeleitä tehdä. Jos pikkasen taukoa kutomisessa niin heti joudun tarkistamaan ohjeista, että mites se menikään :)