Äiti

Perjantaina 4.3.2011 tuli äidin kuolemasta kuluneeksi 10 vuotta. Paljon on tapahtunut kymmenessä vuodessa. Paljon juuri niitä asioita jotka olisin halunnut jakaa oman äidin kanssa. Valmistuin ammattiin, menin naimisiin ja erityisesti olisin toivonut, että äiti olisi saanut nähdä omat (ja ainoat) lapsenlapsensa. Mun velipuolien lapset olivat äidille tärkeitä ja hän heitä hoiti paljon. Äiti olisi ollut varmasti todella onnellinen, kun olisi nähnyt lapsenlapsensa. Joskus vaan pitää koittaa sopeutua siihen, että elämä ei mene niin kuin toivoisi.



Ylläolevassa kuvassa äiti on hakemassa mua sairaalasta kotiin. En itseasiassa tiedä kuinka vanha olen tuossa kuvassa, mutta pieneltä sintiltä kyllä näytän. :) Synnyin keskosena ja jonkin aikaa varmasti sairaalassa vietin syntymän jälkeen. Tämänkin asian äiti tietäisi, mutta en voi sitä enää kysyä. Niin paljon muutakin kysyttävää olisi...



Tämä kuva on mun ensimmäisestä kodista, jossa asuin 5-luokkalaiseksi asti. Kyseessä oli uusi kerrostalo lähiö, jossa oli paljon lapsiperheitä. Vietin siellä onnellisen lapsuuden ja muistelen aikaa edelleen haikeana. Pihassa asui paljon kavereita ja myös se paras kaverikin tietysti!

Katselin perjantaina valokuvia ja tuntui, että sellaista kuvaa ei ole jossa äiti ei hymyilisi. Hän oli aina iloinen ja positiivinen. Hän jaksoi kannustaa ja rohkaista. Kaipaan kovasti äidin rohkaisevaa elämänasennetta. Hän sai jopa minut rauhoittumaan ja uskomaan, että kaikki menee lopulta hyvin. Nyt täytyisi vaan opetella itse sitä samaa elämänasennetta. Elämä on melkoista opettelua ja hapuilua loppuun saakka.