Lunta on kolattu ihan kiitettävästi. Harmillista vain, että ennusteen mukaan huomenna muuttuu plussa keliksi. Vettäkin on luvassa. Liukasta tulee. Päätin tänään lähteä lenkille todella pitkän tauon jälkeen. Kuopuksen kaverin äiti lähti mukaani ja totesi, että töitä on luvassa paljon hänelle tulevina päivinä. Tarkoitti murtuneita lonkkia, katkenneita käsiä yms. En haluaisi joutua hänen "työlistalleen".



Olen lomaillut koko viikon ja tänään työt alkoivat kolkutella takaraivossa. Sen huomasi mielialassa. Harmitti kaikki mikä ei muutoin harmita. Piti lähteä pihalle ja hauskuuttaa naapureita taas kerran. Otin lasten minilumikolan ja kolailin sillä kuopukselle ja kaverilleen pienen polun jota pitkin pääsevät toistensa luo kyläilemään. Aikuisten kolakin olisi ollut tarjolla, mutta halusin nimenomaan lasten kolan. Sen jälkeen otin potkukelkan ja selkä vääränä potkuttelin pari kertaa edes takaisin pihallamme. Ovathan naapurin nähneet minun kyyditsevän lapsia kelkalla mutta tänään huvittelin lasten tavaroilla ihan yksinäni. Mutta ainakin pääkoppa tuulettui vähäsen. Ja pyysin mä lopuksi myös kuopuksen mulle hiihtokaveriksi. Käytiin pieni lenkki hiihtämässä. Esikoinen ei malttanut lähteä kun oli pelailut kesken.

Täytyy saada itseeni puhtia enemmän ja ajattelin että tänne voin hyvin kirjoitella asioita joihin olen tyytyväinen. Sitä sanotaan, että laiska töitään laskee, mutta nyt tarvitsen juuri sitä: Tietoa siitä mihin olen pystynyt ja jaksanut.

Arki kutsui tänään esikoisen harkkojen merkeissä. Lapset harrastavat maltillisesti ja mies harrastaa jopa melkein joka päivä jotain. Minä olen ollut väliinputoaja enkä ole jaksanut mitään. Lenkille pitäisi taas jaksaa ja vaikka laskea niitä kertoa jos se auttaa. Ylipainoa mulla ei ole, mutta parempi fyysinen kunto auttaa jaksamaan varmasti paremmin arkea.