EILEN oli loppiainen.
Meillä sitä vietettiin vieraita kahvittaen. Nuorena tyttönä kävin kennelissä hoitamassa koiria ja kennelin omistajasta tuli ystäväni. On hauskaa miten joidenkin kanssa pääsee heti samalle aaltopituudelle, vaikka tapaamisesta olisi pitkä aika. Myöskään ikäero ei haittaa. Ystävällänikin on perhe ja lapsetkin saivat kaverin. Ei tarvinnut vain aikuisten juttuja kuunnella.
Illalla käytiin hiitämässä melkoisessa myrskyssä. Minä ja lapset suksilla, mies jalan kameramiehenä. Nyt kuopuksellakin on kunnon sukset ja monot. Ei lähde sukset jalasta kun kaatuu. Jokohan tänä vuonna saataisiin miehellekin omat sukset? Se on arvoitus, jonka vastausta en tiedä. Onneksi lähipuistoon oli jo ajettu latu. Myös esikoisen koulun vierestä löytyi latu, jossa kävimme. Tuuli oli kuitenkin tuiskannut ladut melkein umpeen. No, ehkä arkena ne käydään ajamassa uudestaan tai sitten vain pitää itse koittaa hiihtää niitä auki.
Päätin myös jatkaa pitkästä aikaa kutomista. Sekin jäi viime vuonna samoihin aikoihin kun uupumus iski. Itseasiassa kaikki omat jutut jäivät. Aloitin pitkävartisia sukkia itselleni. On muuten tosi helppoa kun kerrankin raidat tulevat samasta kerästä. Ei tarvitse selvitellä sotkuun menneitä lankoja.
Aloitin myös uuden kameran käytön opettelun. (No, itseasiassa tämän aloitin jo 5.1.2011 kun kamera saapui meille). Vaikka olen hätäinen ja haluaisin kaiken heti niin en kuitenkaan toteuta tälläistä elämäntapaa, vaan harkitsen välillä liikaakin. Monen monta vuotta olen järjestelmä kamerasta haaveillut. Monta kertaa olen myös ollut hilkulla sellaisen ostaa. Olisin edelleen ilman kameraa ellei mies olisi tehnyt hankinta päätöstä. Nyt siis ihmettelemme ja harjoittelemme uudella kameralla kuvausta. Hauskaa on kun voi tarkentaa tiettyyn kohteeseen ja muu kuvasta on sumeaa. Tosin sitten voikin miettiä, että miten koko kuvasta saa tarkan? Tässä yksi ensimmäisistä kuvistani. Taustalla joulukuusi valoineen.
TÄNÄÄN sataa lunta. Me kolaamme hikihatussa. Tämä varmasti on hyvä kuvaus koko päivälle. Aamupäivällä kävin lasten kanssa kolaamassa ekan kerran. Oman ja naapurin etupihan sekä parkkipaikasta puolet. Joku oli kolannut toisen puoliskon. Iltapäivällä olen lupautunut miehen kanssa kolaamaan isäni pihan. Sen jälkeen ehkä vielä hommia omassa pihassa, ellei naapuri ole ehtinyt ennen meitä. Toivon aina ehtiväni ennen häntä sillä lumen kolaaminen on vähintä mitä voimme tehdä hänen hyväkseen.
7 kommenttia:
Oi, sä ostit kameran :) Millaisen?
Minäkin tulin kurkkimaan :)
Ihana kun teillä on valmiit ladut niin lähellä. Meillä on sellaisiin matkaa kolme kilsaa ja pitäisi siis melkeimpä itse tehdä. Vaan ei ole mullakaan suksia mutta onneksi lapset on toistaiseksi tyytyneet hiihtämään kolatulla etupihalla.
Onnea uudesta kamerasta!
Ihana kuva! :)
Anssi osti viime keväänä itselleen sukset monen vuoden miettimisen jälkeen ja pääsi tänä talvena niitä sitten kokeilemaan. Nyt voi ihmetellä, että miksi sitä ostopäätöstä piti niin kauan miettiä??? Saanakin sai sukset ja monot tänä vuonna, ennen hiihti sellaisilla suksilla, mihin kiinnitetään omat kengät. No kaksi hiihtoreissua on takana ja molemmat pieniä katastrofeja, että saa nähdä, paljonko niille tulee käyttöä...
Heli: Kamera on Nikon 3100
Kati: Kiva kun tulit lukemaan!
Johanna: Minä myös harkitsin tuttuun tapaani suksien ostoa iäisyyden ja viime talvena ostin. TOsiaan ihan turhaa odotella. Menee vuosia hukkaan siinä harkitessa :)
Ihanat sukat tulossa!!!
Ja onnea uuteen blogiin :)
Kiitos Mizyena!
no onpa todellakin hyvä idis tuommoinen lanka. minulla on virkattu peitto joissa on miljoona lankaa pääteltävänä (sellainen lappu peitto). en tiedä saanko päättelyä koskaan aikaiseksi. kurjaa työtä.
kaunis kynttiläkuva! mulla ei ole koskaan kärsivällisyyttä lukea instruction kirjasia mutta pitäisi lukea kamerani kirjanen.
Lähetä kommentti